Pieni Piitsonsuon on osa useamman pienemmän suon muodostamaa ennallistamiskohdettamme Ilomantsissa. Koko alue on suuruudeltaan noin 350 hehtaaria.

Viitalamminsuo on keskiosaltaan karu avoneva. Nevaa ympäröivät tupasvillarämeet ja rehevämmät laitakorvet on kauttaaltaan ojitettu. Ojituksen seurauksena myös suon keskiosat ovat pahoin kuivahtaneet. Ennallistamisessa suolta poistetaan sinne ojituksen myötä kasvanutta ylimääräistä puuta ja sen jälkeen ojat tukitaan ja padotaan.

Heinäveden Vihtarissa sijaitsevalla Mattilan suojelualueella (YSA) on useita pienialaisia korpikohteita, joiden läpi oltiin aikoinaan kaivettu pääosin yksittäisiä ojia. Ojien vaikutus oli suometsäisellä korpikohteella kuitenkin merkittävä: maaperän turve on paikoin hajonnut voimakkaasti ja esimerkiksi metsäkanalintujen poikueympäristöt ja muu korpiluonto oli merkittävästi kärsinyt ojituksista. Useimmilla suojelualueen ojituskohteilla luonnontilan ennallistuminen oli jo hitaasti alkamassa. Rahkasammal oli alkanut palautua pohjakerrokseen ja puita oli paikoin kaatunut mukavasti kosteassa maaperässä. Ennallistamalla voitiin nopeuttaa ja laajentaa luonnontilan palautumista merkittävästi. Lajiston palautumista jouhevoittaa suojelualueen lukuisat pienialaiset luonnontilaiset korvet, joiden ansiosta korpilajiston palaaminen ennallistettaville kohteille nopeutuu. Ennallistaminen toteutettiin tällä kohteella käsityönä patoamalla. Kuukkelialueen ennallistamisesta hyötyvään lajistoon lukeutuu muun muassa lukuisat kosteaa ympäristöä vaativat kääpä- ja muut sienilajit, kuten loimukääpä, viinikääpä ja pikireunakääpä. Korpialueiden lahopuustossa elää myös mm. isopehkiäinen, jonka saattaa ravinnokseen puusta porata yhtä hyvin pohjantikka kuin harmaapäätikkakin. Aarnisammal ja kuusenpiilojäkälä piilottelevat myös näissä metsissä. Suojelualueen omistaa Suomen luonnonsuojeluliiton alainen Ilmari Räsäsen Säätiö. Sen toiminnan tarkoituksena on etenkin luonnonsuojelun ja perinnemaisemien hoidon edistäminen. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Kesälahdella sijaitseva Juutinsuo on laaja suokokonaisuus. Hankkeen keskeisessä roolissa oli vesiensuojelu, sillä Juutinsuo rajoittuu Natura-alueena suojellun Pyhäjärven vesistöön kuuluvaan Mustalanjokeen. Juutinsuon luonnon erityisarvot ovat lähdevedessä, jota purkautuu läheiseltä kankaalta runsaasti tehden suosta lajistollisesti monipuolisen. Ennallistamisen yhteydessä kunnostettiin myös lähdepurot ja korjattiin syöpyneet raviinit, jotka syöttävät vettä Juutinsuolle. Hanketta tuki 150 000 eurolla ELY-keskus. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Piitsonsuon ennallistamiskohde on useamman pienemmän suon muodostama kokonaisuus Ilomantsissa. Koko alue on suuruudeltaan noin 350 hehtaaria.

Hiilipörssin ensimmäinen ennallistus tehtiin Metsähallituksen hallinnoimalla Joutennevan ja Tummunnevan laajalla suokokonaisuudella Keski-Pohjanmaan Lestijärvellä. Joutenneva-Tummunneva on suhteellisen rehevä suo, joka oltiin aikoinaan ojitettu tiuhaan metsänkasvatusta varten. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Kiimasuo on kasvillisuudeltaan arvokas lettoräme, jota ympäröivät ruohoiset korvet. Pieni runsasravinteinen suo on muun muassa uhanalaisen karhuruohon kasvupaikka. Ojituksen kuivattamalla suolla turvetta on todennäköisesti hajonnut ilmaan keskimääräistä ojitusaluetta nopeammin. Otimme poikkeuksellisesti Hiilipörssiin mukaan näin pienialaisen kohteen, sillä ennallistamisella saatiin tässä tapauksessa aikaan paljon hyvää erityisesti luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle. Kiimasuolle oli jo aiemmin yksityisen maanomistajan toimesta perustettu luonnonsuojelualue, ja ennallistamalla pystyimme parantamaan suoluontotyypin tilaa entisestään. Ojat tukittiin pääsääntöisesti täyttämällä. Suolle kaivettiin pieniä allikoita, joista otetulla turpeella varmistettiin, että ojat saatiin tukittua riittävän tehokkaasti. Alueen eteläosaan rakennettiin pato, jolla ohjataan vesiä takaisin vanhaan kulku-uomaansa. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Suo-Laihansuo on Puolangalla sijaitseva hieno rimpineva. Suhteellisen luonnontilaisena säilyneellä Suo-Laihan aapasuolla reunaojien tukkimisesta ja vesien uudelleen ohjaamisesta hyötyi laaja suoalue. Suo-Laihansuon keskiosat olivat pahoin kuivahtaneita, ja allikot olivat ajoittain jopa pölisevän kuivia, mutta nyt alueet ovat kauttaaltaan märkiä. Suo on tätä nykyä erinomainen marjastuskohde hillan ystäville! Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Isosuo on laajahko rehevä suoalue. Osa suosta on entistä lettoa, joka on rehevä ja uhanalainen suotyyppi. Isosuolle ohjattiin vettä takaisin muun muassa massiivisilla säätöpadoilla, joiden tehtävänä oli padottaa vesiä hyvin pehmeille ja reheville suon osille, minne ei pääse koneilla. Lisäksi suoalueella tukittiin runsaasti ojia ja padottiin penkkoja maamassojen salliman tilanteen mukaan. Isosuon ennallistamisen jälkeen alueelle ovat saapuneet metsähanhet, tukkasotkat ja lukuisia tavallisempia vesilintuja ja kahlaajia takaisin. Toivomme, että ennallistuksen myötä alueelle kasvanut koivupöpelikkö kuolee luoden esimerkiksi tikoille kelpaavia pökkelöitä, ja että rehevä pohjan suokasvillisuus elpyy. Puustoa ei kohteessa lopulta poistettu lainkaan. Sen sijaan katsottiin, että entisillä korvilla puut pysyvät luultavasti elossa, ja entisillä rämeillä puut kuolevat patojen läheltä, mutta todennäköisesti pysyvät elossa kauempana. Näin syntyy ihanteellista riekkosuomosaiikkia. Entisen lettoalueen turve on hajonnut ojitusten vuoksi kovalla vauhdilla, mutta hiilen karkaaminen pysähtyi ennallistamisen myötä. Metaania suolla todennäköisesti syntyy, mutta luultavasti sitä syntyi aiemminkin, sillä ruostetta pukkaavat hetteiköt eivät olleet ojituksessa hävinneet, vaan laajentuneet pitkälle matkalle ojiin. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Syväjoensalo on Luonnonperintöäätiön omistama suojelualue, josta suurin osa oli harvakseltaan ojitettua suota. Suo on tyypiltään rehevää nevaa ja rämettä. Biodiversiteetille lettorämeen ja vastaavien rehevien soiden palauttaminen on erittäin tärkeää. Ojituksen myötä kasvanut mänty- ja koivupusikko katkaisi alueen pohjois- ja eteläpuolelle jatkuvan laajemman suoalueen kahtia. Suokasvillisuutta oli monin paikoin pohjamaahan asti kaivetuista ojituksista huolimatta pääosalla aluetta hyvin jäljellä, mutta paikoin mänty on vallannut valotilan pohjakerroksen kasveilta ja kuivuminen tappanut rahkasammaletkin. Ennallistamisessa Syväjoensalon ojat täytettiin pääosin kauttaaltaan, ja ojien kynnyspaikkoihin rakennettiin padot. Poistettava puusto upotettiin suohon hiilivarastoksi. Ennallistaminen palautti laajemman suokokonaisuuden yhtenäisyyden. Kohde ennallistettiin Hiilipörssin ollessa osa Suomen luonnonsuojeluliittoa.